That small thing can make me happy
Sadepäiviä toisensa jälkeen, mut mä rakastan syksyä silti. Eilinen sadepäivä ei haitannu, ku hengailtiin Paulinen ja Hannan kanssa sisällä lämpösessä niiin pitkästä aikaa kolmestaan. Okei, kyl se vähän haittas ku pelkäsin lähtä ajaa siin ilmas mut anyway :-D
Tänää illalla se ihana fiilis, ku ekaa kertaa tänä syksynä kuljin bussilla. Kävelin Katalta pysäkille ja oli vähän viilee ilma, muttei liian kylmä ja ilmassa tuntu syksy. Oli enää pelkkä katulamppujen valo, eikä ihmisiä näkynyt liikkeellä paljoakaan. Hiljanen ja melkei tyhjä bussi. Parasta on se fiilis yksin bussissa pimeellä ja rauhallinen musiikki. Mut se hetki pilaa aina ku pitää nousta pois bussista, musta tuntuu et voisin vaan istua siellä ikuisuuden ja kattoa tulevia ja pois meneviä ihmisiä ja maisemia illan hämärässä.
Oon varmaan vähä outo, mut en vaan voi olla tykkäämättä tästä syksyn tunnelmasta, ku sen voi tuntea ilmassa ku kävelee ulkona.
2 kommenttia:
oikeest kuka helvetin tervejärkinen tykkää syksystä!
hehhe en ehkä oo ihan tervejärkinen8)
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu