I'm proud of my choices

Aattelin sanoo, et oon niin onnellinen et oon nyt just tässä enkä missään muualla ja, että asiat on just sillee, niinku ne nyt on. Enkä kadu yhtään tekoa tai valintaa mitä oon tehny, vaan oon ylpeä mun tekemistä valinnoista. En voi tietenkää sanoa, että oisin ylpeä jokaisesta mun teosta, mut en mä yhtäkään niistä silti kadu.   Katuminen on ehkä turhimpia asioita ikinä enkä tajua niitä ihmisiä jotka jaksaa katuja tekojaan pitkään. Sellanen hetkellinen katuminen on ihan okei, että miettii, että ei ois ehkä sittenkään pitänyt tehdä noin, mutta kun ei sille asialle vaan yksinkertasesti mahda enää mitään, niin turha on loputtumiin murehtia ja katua.

Oon onnellinen mun monista valinnoista, joita ilman en ois tavannu monia ihmisiä jotka on mulle nyt tosi tärkeitä. Joskus tulee mietittyä, että jos en oiskaa tehny niin ku tein tai valinnu niin ku valitsin. Miten asiat sit ois? Kaikki vois olla tosi pienest aisiast kiinni, ettei asiat oiskaa samalla tavalla kuin nyt. Ja miten ihmeessä mä pärjäisin ilman näitä ihmisiä jotka mun elämässä nyt on. Eikä mulla oo montaa hyvää ystävää, ihan pari vaan, mut en tiiä mitä tekisin ilman niitä. 

Nii siis sitä vaan et ei kannata turhaan murehtia vaan ottaa rennosti ;-)