All year long We wait for sun

Tos oon mie muutamaan otteeseen tänä keväänä. Kamera muistikortteineen on tavoittamatomissa tuolla olkkarissa ja aattelin, että noiki otokset ansaitsee tulla julkaistuks täällä ja nyt vois olla ihan hyvä hetki siihen. 

Tulin vaa tässä aatelleeks neljän aikaa aamuyöllä, et kuinka paljon mä rakastankaan kesää. Ja mun kavereita. Ja kaikkea. Sitä, että mulla ei oo velvollisuuksia mihinkään, eikä oo pakko tehä mitään tai olla missään. Okei luulen kyllä, et mun on tavallaan pakko herätä aika aikasin aamulla, koska äiti on kotona, mut ei sekään kauan mulle jaksa huutaa. Vaikka olikin supertylsä perjantai, ku kaikki muut oli juhlimassa ja mä yksin kotona, ni ei mua oikeastaan  haittaa. Ei ees, vaikka pää meinas hajota tuhanteen osaan. Tästähän voimme syyttää ainoastaan mun skootteria, joka on liikuntakyvytön just nyt puhjenneen takakumin takia.  Siitä tässä kesässä on just kyse, en mä menetä mitään vaikka löhösin yhen päivän himassa kera päivän pelastaja Ben&Jerry's. Ei muuten ollu ehkä ihan paras idea laittaa tähän kuvia missä näkyy lunta, ei oikee välity oikee tunnelma :-D Anyway, toivon et kaikki ottaa ilon irti tästä ihanasta vapauden tunteesta ja elää hetkessä. Nyt on nukuttava hetki ja täks lauantaiks mulla on paaljon suunnitelmia, see ya!